”Kirjastonhoitajat ovat oikeastaan ihan liian hyviä työssään. Kirjastot näyttävät toimivan niin vaivattomasti, että tavalliset ihmiset ovat unohtaneet mitä kaikkea kirjaston kaltaisen laitoksen pyörittämiseen tarvitaan”.
Näin kirjastonhoitajana työskentelevä ystäväni kertoi minulle jokin aika sitten, kun kysyin häneltä mikä hänen työssään on haastavinta.
Harvoin sitä tulee kai ajatelleeksi, miten kirjat loppujen lopuksi löytävät tiensä takaisin hyllyihin, ja kuka sen päättää ja huolehtii, että uusia kirjoja tilataan. Varsinkin nykyään, kun kirjoja lainatessa ja palauttaessa voi käyttää automaattia. Kirjastossa voi käydä sanomatta kenellekkään yhtään mitään.
Vaikuttaa onneksi siltä, että ainakin suomalaiset arvostavat kirjastopalvelua. Moni pitää lukemista tärkeänä osana yleissivistystä, ja enemmistö uskoo että ”kirjastopalveluiden laadun takeena on koulutettu ja pätevä henkilöstö”. Toivoa sopii, että tämä vahva luottamus kirjaston hyödyllisyyteen pysyy. Kirjastolehti kirjoitti jo pari vuotta sitten, miten kirjastojen rahoitustarpeet tulevat vain kasvamaan, rahoituksen heiketessä.
Rapistuva, kutistuva kirjasto menettää hyödyllisyytensä. Itsekään en osannut aiemmin täysin arvostaa palvelua, jota kotipaikkakunnallani Suomessa sain – ennenkuin muutin Iso-Britanniaan, jossa varsinkin pienempien kaupunkien kirjastohyllyt ammottavat tyhjyyttään.
Laadukas kirjasto ja asiantunteva henkilökunta lienevät monelle meistä juuri sellaisia, kuin ystäväni kuvaili: emme tajua, mitä meillä on ennenkuin menetämme sen.
Mirva Villa 